Kakstoista vuotta täytin
Isä poltti puisen veturin
Se saunan pesään tuhkattiin
Ei ollut aikaa kyyneliin
Isä sanoi: Kestä se kuin mies
Ja vaikkei juuret yllä pohjaan
Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen
Eikä kukaan toinen mua ohjaa
Itse pääni lyön kiveen harmaaseen
Veli palas armeijasta
Korpin jämät tuliaisinaan
Aita liian matala
Ei tullut ristii aukista
Isä näytti omansa
Äiti ei aina jaksa
Joskus on hiljaa viikkoja
Lääkärit ne puhuu vaan
Se tekee sitä tahallaan
Täti saattoi sen sairaalaan
Ja vaikkei juuret yllä pohjaan
Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen
Eikä kukaan toinen mua ohjaa
Itse pääni lyön kiveen harmaaseen
Ja vaikkei juuret yllä pohjaan
Ja vaikkei juuret yllä pohjaan
Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen
Eikä kukaan toinen mua ohjaa
Itse pääni lyön kiveen harmaaseen
Ja vaikkei juuret yllä pohjaan
Ne kiinni jää tähän maahan routaiseen
Eikä kukaan toinen mua ohjaa
Itse pääni lyön kiveen harmaaseen
Comentarios
Deja tu comentario: