Risti Ja Ruoska

Ei kukaan muista yhtä orjaa
minkään herran varjosta. (Eivät)
haaskalinnutkaan nuo korjaa
raatojanne roudasta

Ruoska raiskaa sielujanne,
juottaa myrkyn kieletään.
Uskonorjuus – valjaksenne,
ihmissaastaa kynsissään.

Kristuksenne, paimen jonka lampailla
sydämensä, sodat ruokkivat.
Opetettu on käytös pelkurilla,
jonka mieleen valheet tarttuvat

Kuten pian heimojemme lauluissa
Ylistetään vanhaa jumalaa
Jonka viisaus on kansamme saloissa
Veressämme, täynnä ulijasta kunniaa
Ympärillämme vanha metsä aukeaa
Käsissämme on osa vanhaa viisautta
Kuten ennen heimojemme lauluissa
Ylistetään nytkin mustaa jumalaa