Kultanainen

Mit?n tuostakin tulevi, tulenhengen helpehist?
Takoiskun tuoksinasta, vasarasta vaskisesta?

Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni,
hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni.

Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko,

helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi.

T? naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen,
s?kyv?i aamunkoittoo, maailmoja kest?mpi.

Ei h?ilmoisna ik? Kultanainen kaunoiseni
J? h?ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni.

Pakisevat yhdet paljon, toiset tyhji?anevat,
arvelevat vaimoani, kadehtivat kultiani.

huhuilevat hulluksikin, ja mielipuolena pit?t.
Kansa kulta miulla ompi, vaimo vahva vaskest’ luotu.

Ei h?ilmoisna ik? Kultanainen kaunoiseni
J? h?ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni.

Taon totta taakakseni, unhon unta unskokseni,
hopiaista hoivakseni, vaskivartta viereheni.

Ihminen on liian hento, naisenpuoli liian heikko,
helposti se tuhoutuvi, kukistuvi, haurastuvi.

T? naikko, oma eukko, kaikin puolin on ikuinen,
J? h?ei minnuu yksin, vaskineito vertaiseni.

Tajuan nyt senki viimein, nyt sen kaiken ymm??i,
otan rauan, temmon tulta, turmioksi kultanaisen.