Jukolan Talossa

Pystymetsä ja honkien humina,
vain jumalan selkä on sinne päin
Muistot menneiden talvien lumina,
ja totuus ja toiveet ristikkäin

Mökki on harva mutta ei valittu
ja hirsien lomasta loistaa kuu
Heitä ei hellitty, ei halittu –
tapa vanha josta vain vahvistuu

Kovat on kädet ja kova on pää
ja kova on vastus uuteen
Aamusta iltaan, vuodesta toiseen,
ajasta ikuisuuteen

Karhuja kaatuu ja miehiä maatuu
kun kivistä legendaa luodaan
Elämän tuoppi on tyhjillään
kun jukolan talossa juodaan

Veljet ei vastanneet, ei kysyneet
oli onnellinen tai onneton
Täällä on miehet vaiti pysyneet
niin kauan kuin miehiä ollut on

Leipä ja puukko ne pitää taisi
miehen pystyssä aikoinaan
Vielä kun jostain naisen saisi
kohta jo täyttäisi tämän maan

Lunta ja jäätä ja pellavapäätä
saunan takana sätkii
Totta se on että elämä lyö
mutta kyllä ne pojatkin mätkii

Karhuja kaatuu…