Laulumailla

Kerran kaukana laulumailla
häitä, huolta ja hallaa vailla
tanssittiin päivien perästäki
jos oli juhlaväki sitä mieltä

Vieraat täyttivät pirtin, aitan
– Kerran tyttären tämän naitan,
isäntä tuumi ja mietti silloin
vaikkakin tanssi illoin unta haittas

Kirkkaita ilmoja kyllä piti
vaan oli aivan vitivalkea morsiamen naama
ja silmät lammen siniset

Kun ei hän elämästä juuri tiennyt
Maailma niin suuri
odotti kylän raitin takana tyttöä pientä

Talvea ja työtä riitti kyllä
Vain mustaa oli morsiamen yllä
Vastamäki tutumpaa kuin myötä
Niin vähän valoa ja kesäyötä

Täyttyi talo tarinalla
Notkui pöydät painon alla
Levätä ehtinyt ei ruualta
Kirkasta löytyi muualtakin kuin säästä

Aamu nosteli luomiansa
Miehet piilotti juomiansa
Yötöntä yötä kun juhli väki
kyllä se silmiäki pian painoi

Toiset ne päätään puisteli
Vaan jotkut muisteli useasti huolissaan
vielä keinutuolissaankin juhlia näitä

Nuoret katseli toisiansa
Josko tanssisi tämä kansa
Kesänä sitä seuraavana jo toisia häitä

Talvea ja työtä riitti kyllä…