Tietä ennen sotaa Petsamoon vuoden tein, muistan sen,
nyt jo maantien tekoon vanha oon, vippaa mulle viitonen.
Korpeen palan maata raivasin, auraten, kyntäen,
pellot jäivät sodan jalkoihin, vippaa mulle viitonen.
Sinne jonnekin tieni kun vei ystävät kaikki palanneet ei,
siellä haaveistain mä luopua sain, arpia vain muistonain.
Silloin minuun kyllä myös luotettiin, tarvinnut muita en,
nyt on usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen.
nyt on usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen.
On usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen,
vippaa mulle viitonen, vippaa mulle viitonen,
vippaa mulle viitonen.
Comentarios
Deja tu comentario: